Kuun lopussa tili näytti tyhjyyttään, mutta laskuja tuli kuin olisin joku saatanan miljonääri. Jostain oli saatava lisää töitä ja rahaa, nopeasti.
Olin kuullut Facebook-ryhmästä, jossa ihmiset etsivät tekijöitä kaikenlaisiin hanttihommiin. Ahkeralle miehelle kuulemma riitti keikkaa, kunhan ei turhaan nirsoillut. No, siihen ei ollut nyt varaa.
Niinpä lauantai-iltana muutaman bissen jälkeen liityin ryhmään. Selasin hetken muiden ilmoituksia ja naputtelin sitten hieman kieli poskessa oman ilmoitukseni. Kuvaksi lisäsin edelliskesäisen otoksen, jossa poseerasin kuin jonkun amatöörimieskalenterin Mr. Toukokuu. Voilà.
Katselin valmista ilmoitusta tyytyväisenä. Tällä luulisi erottuvan joukosta.
Seuraavana aamuna tarkistin viestit. Pihatöistä oli tullut pari kyselyä, mutta tarjotuilla korvauksilla olisin hädin tuskin kattanut bensat. En varsinaisesti innostunut.
Viimeisin viesti sai minut kuitenkin lukemaan tarkemmin.
Hei. Ilmoituksesi herätti kiinnostukseni, etenkin tuo ”täyden palvelun talonmies” ja lupaamasi tyytyväisyystakuu.
Minulla olisi tarjolla vähän tavallisesta poikkeava keikka, johon etsin käsistään taitavaa ja luotettavaa miestä. Tällä kertaa ei olisi kyse pihan tai rakennusten kunnossapidosta. Kysymys kuuluukin: mihin kaikkeen tuo lupaamasi täysi palvelu taipuu?
Luin viestin useampaan kertaan ja yritin saada selvää, mitä nainen oikein haki. Työmiestä vai huoraa vai mitä helvettiä? Saatoin tietysti kuvitella koko jutun. ”Täyden palvelun” olin kyllä kirjoittanut ilmoitukseen ihan itse, mutta en sentään ihan näin kirjaimellisesti ollut sitä tarkoittanut.
Ennen kuin vastasin, avasin hänen profiilinsa. Kuvassa vaaleahiuksinen, keski-ikäinen nainen istui pramean jahdin kannella samppanjalasi kädessään ja aurinkolasit silmillä.
Hyvännäköinen ja sen oloinen, että tiesi sen itsekin. Kuvasta päätellen raha ei tainnut olla hänelle ihan samanlainen murhe kuin minulle. Vilkaisin pöydällä lojuvaa laskupinoa. Kai sitä nyt ainakin sai kysyä, mitä työ piti sisällään.
Riippuu vähän, mitä siihen täyteen palveluun lasketaan. Kerro vähän tarkemmin: ymmärsinkö oikein, että nyt puhutaan muustakin kuin pihatöistä?
Vastaus tuli nopeasti.
Ymmärsit oikein. Tule käymään, niin kerron tarkemmin, mitä minulla on mielessä. Saat sitten rauhassa päättää, sopiiko työ sinulle.
Hyvälle tekijälle maksan tietysti työstä kunnon korvauksen.
No niin. Nainen ei vieläkään sanonut asiaa suoraan, mutta vastaus tuntui vahvistavan epäilykseni.
Palasin naisen kuvaan. Hänessä oli tiettyä äidillistä lämpöä, mutta hymyssä myös jotain kaikkea muuta kuin viatonta. Rahan takiahan minä tätä harkitsin, mutta huomasin jo miettiväni, millainen hän olisi kasvotusten.
Tähänkö sitä nyt tosiaan oltiin tultu? No vitut. Olinhan myynyt itseäni työnantajille koko ikäni ja vielä halvalla. Ihan näin kirjaimellisesti en tosin ennen, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin.
Vastasin, että tulisin. Hän lähetti osoitteensa, ja sovimme tapaamisen seuraavaksi päiväksi kello kaksi. Työn yksityiskohdat kuulemma selviäisivät paikan päällä.
Sinä iltana uni antoi odottaa itseään.
⁂
Seuraavana päivänä aurinko paahtoi niin kuumana, että soratie edessäni näytti väreilevän. Taajama oli jäänyt taakse jo aikaa sitten, ja puiden välistä pilkotti välillä järvi. Olin lähtenyt hyvissä ajoin. En vieläkään tiennyt tarkalleen, mitä oli luvassa. Kohtahan se selviäisi.
”Olet saapunut perille”, navigaattori ilmoitti.
Hidastin ja käännyin koivujen välistä avaraan sorapihaan.
Paikkaa olisi ollut väärin kutsua pelkäksi kesämökiksi. Järven rannassa seisoi suuri, moderni hirsihuvila, jonka leveät terassit avautuivat veden suuntaan. Nurmikko oli leikattu rantaan asti ja rakennukset viimeisen päälle kunnossa. Täällä ei näyttänyt olevan minulle edes räystäskourua putsattavaksi.
Sammutin moottorin. Kun nousin autosta, vaaleahiuksinen nainen oli jo tulossa pihan poikki minua kohti.
– Leo, oletan?
Hän ojensi kätensä ja mittaili minua katseellaan päästä varpaisiin.
– Kyllä, sama mies. Mukava tavata.
Tartuin hänen käteensä ja annoin katseeni tehdä oman kierroksensa. Avonaisen topin alla ei näyttänyt olevan rintaliivejä, ja katseeni viipyi hetken hänen runsaassa povessaan ennen kuin nostin sen takaisin hänen kasvoihinsa. Hän hymyili kuin olisi huomannut. Hymyilin takaisin.
Hän vilkaisi kelloaan.
– Ja vielä täsmälleen sovittuun aikaan.
– Totta kai. Sovitusta pidetään kiinni.
– Hyvä. Tule sisälle, niin kerron tarkemmin, mitä olin ajatellut.
Seurasin häntä huvilaan. Suurista ikkunoista näkyi suoraan järvelle, ja sisällä oli miellyttävän viileää.
Hän johdatti minut keittiöön ja pysähtyi kahvinkeittimen ääreen.
– Kahvia?
– Kiitos.
Hän kaatoi kahvia kuppiin ja ojensi sen minulle. Itselleen hän otti työtasolta lasin valkoviiniä. Jäimme seisomaan keittiöön.
– No niin. Nyt kun olemme kasvotusten, voin puhua ihan suoraan, hän sanoi.
– Minulla on oma yritys, ja kotonakin olen se, joka suunnittelee, järjestää ja huolehtii, että kaikki tulee tehtyä. Lapset ovat jo aikuisia, mutta minulle ne puhelut edelleen tulevat. Aina joku tarvitsee jotain, ja yleensä minun pitäisi tietää, mitä tehdään.
Hän siemaisi viiniään ennen kuin jatkoi.
– Haluaisin kerrankin, että joku muu huolehtisi minusta. Saisin vain rentoutua ja nauttia ilman, että minun tarvitsee koko ajan miettiä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Hän laski lasin työtasolle ja katsoi minua.
– Katsotaan, mitä voisin tehdä hyväksesi, sanoin.
Hän hymyili.
– Haluatko nähdä, mitä olin ajatellut?
– Näytä vaan.
Laskin kahvikupin hänen lasinsa viereen ja seurasin häntä käytävään. Ohitimme pari suljettua ovea ennen kuin hän pysähtyi käytävän päässä ja avasi oven.
Vastassa oli lasiseinäinen sauna, kaksi suihkua ja leveä penkki, jolle oli pinottu pyyhkeitä. Ikkunoiden edessä oli lepotuoleja. Mietin omaa kylpyhuonettani, jossa sai väistää pesukonetta päästäkseen suihkuun.
Nainen jatkoi saunan ohi viereiseen huoneeseen. Sielläkin ikkunat avautuivat järvelle. Keskellä lattiaa oli puhtailla pyyhkeillä pedattu hierontapöytä.
– Minulla käy täällä hieroja säännöllisesti, hän sanoi ja oikaisi yhden pyyhkeen reunaa. – Hän kyllä saa hartiat auki, mutta minä kaipaan muutakin kuin lihashuoltoa.
Hän jätti pyyhkeen rauhaan ja kääntyi minuun päin.
– Siksi pyysin sinut tänne. Haluan sellaisen käsittelyn, jota en omalta hierojaltani voi pyytää.
– Eli hieronta vähän pidemmän kaavan mukaan?
– Juuri niin, hän sanoi ja hymyili.
Hän kiersi pöydän toiselle puolelle ja nosti käteensä pitkävartisen laitteen, jossa oli suuri pyöreä pää.
– Työkalut ovat sinulle varmaan tuttuja?
Astuin lähemmäs pöytää.
– Täytyy myöntää, ettei tuollaista vielä löydy pakettiautosta.
Hän ojensi sen minulle. Tunnustelin painoa ja vilkaisin säätimiä.
– Tämä on Magic Wand, hän sanoi.
– Taikasauva, todellako? naurahdin. – Johan on laitteella nimi.
Hän hymyili.
– Ihan tavallinen hierontalaite, mutta kotirouvat ovat keksineet tälle muutakin käyttöä.
Kuulosti vähän omalta työnkuvaltani.
– Ja nimensä se on ansainnut, usko minua. Huomaat kyllä, jos niin pitkälle mennään.
Nostin katseeni laitteesta häneen. Hän katsoi minua suoraan silmiin.
– Nyt olet nähnyt työtilat ja välineet ja tiedät, mitä sinulta toivon. Mitä sanot, otatko keikan vastaan?
Tavallisesti olisin tässä kohtaa kysynyt, paljonko työstä maksetaan. Nyt halusin lähinnä päästä aloittamaan.
– Otan.
Hän hymyili tyytyväisenä, otti laitteen takaisin ja laski sen pöydälle.
– Hyvä. Anna minulle hetki aikaa valmistautua. Voit sillä välin käydä pesemässä kätesi tuossa viereisessä pesutilassa. Kutsun, kun olen valmis.
Menin viereiseen pesutilaan pesemään käteni. Olin juuri saanut ne kuivattua, kun hän kutsui.
– Leo, voit tulla.
Kun palasin, nainen makasi vatsallaan hierontapöydällä. Tuolin selkänojalla riippui kylpytakki. Pyyhe peitti hänet vyötäröstä alaspäin. Hän oli kiinnittänyt hiuksensa ylös ja antoi käsivarsiensa levätä pöydän sivuilla.
– Aloita niskasta ja hartioista, hän sanoi ja laski päänsä takaisin.
Otin laitteen ja käynnistin sen. Tasainen surina täytti huoneen, kun asetuin pöydän viereen.
Kuljetin pyöreää päätä niskan tyveltä hartioille. Pidin otteen kevyenä ja annoin laitteen tehdä työn. Hänen hartiansa rentoutuivat vähitellen, ja pää jäi lepäämään tyynyä vasten.
– Nyt alemmas.
Jatkoin lapaluiden vierestä alaselkään. Pyyhkeen reunalla pysähdyin, ja hän huomasi epäröintini.
– Jatka. Voit siirtää pyyhettä.
Nyt taisimme tulla siihen osaan työnkuvaa, jonka vuoksi tavallinen hieroja oli jäänyt kutsumatta.
Taitoin pyyhettä alemmas, kunnes pakaroiden yläosa paljastui. Rusketusrajan alapuolella iho oli vaaleaa. Kuljetin laitteen hitaasti rajan yli. Hänen hengityksensä syveni, ja hän päästi pienen äänen, joka ei kuulostanut enää pelkältä rentoutumiselta.
Hänen kätensä puristivat pöydällä olevan pyyhkeen reunaa. Tähän asti hän oli ohjannut tilannetta tottuneesti. Nyt hän näytti jättävän jatkon minun käsiini.
Siirsin pyyhkeen sivuun ja katsoin häntä pöydän vierestä. Täyteläiset rinnat painuivat pöytää vasten, ja selkälinja kaartui kauniisti alas pyöreään takapuoleen.
Jatkoin pakaroilta reisien takaosille. Olin juuri käynyt molemmat puolet läpi, kun hän kohotti päätään.
– Odota hetki.
Nostin laitteen irti ja astuin hieman sivuun. Hän kääntyi selälleen ja asetteli päänsä tyynylle. Katseemme kohtasivat ennen kuin siirryin pöydän jalkopäähän.
Hän avasi jalkojaan hieman. Hidastin ja odotin hetken ennen kuin jatkoin sisäreidelle. Kävin rauhallisesti molemmat puolet läpi ja etenin vähitellen ylemmäs. Hänen lantionsa kohosi pöydästä, ja hän veti terävästi henkeä.
Hänen pillunsa oli nyt selvästi näkyvissä jalkojen välistä. Häpyhuulet olivat turvonneet ja tummanpunaiset, ja kosteus kiilsi niiden pinnalla. Jouduin muistuttamaan itseäni siitä, kumpi meistä oli tullut tänne rentoutumaan.
Asetin laitteen hänen välilihansa kohdalle, juuri pillun alapuolelle, ja pidin sitä kevyesti paikallaan. Hän ähkäisi ja painoi lantiota laitetta vasten. Annoin hänen liikkua, en lisännyt painetta. Hän tiesi itse parhaiten, miten sen halusi.
Hän katsoi minua hetken ja sulki sitten silmänsä.
Siirsin laitetta hitaasti hänen häpyhuulilleen, kohti klitorista. Hän voihkaisi matalasti. Kun löysin kohdan, johon hän halusi kosketuksen, hänen koko kehonsa jännittyi ja kädet tarttuivat pöydän reunoihin.
Hänen hengityksensä muuttui katkonaiseksi, ja lantio alkoi liikkua hitaasti laitetta vasten. Hän voihkaisi kovempaa.
Vittu, miten kaunis näky.
Hänen otteensa pöydän reunasta kiristyi, ja lantion liikkeet muuttuivat nopeiksi ja nykiviksi.
Pidin laitteen samassa kohdassa.
Hänen jalkansa jännittyivät suoriksi, varpaat ojentuivat, ja hän painoi päänsä tyynyyn. Ääni tuli syvältä ja kantoi koko huoneen läpi.
Hän tuli pitkään, koko keho vapisten. Odotin liikkeiden laantumista ja nostin laitteen pois, kun hän hellitti otteensa pöydän reunoista.
Huoneessa kuului vain laitteen surina ja hänen vähitellen tasaantuva hengityksensä.
Sammutin laitteen ja laskin sen sivuun. Hetken levättyään hän nousi pöydältä ja puki ylleen tuolin selkänojalle jättämänsä kylpytakin. Odotin, kun hän solmi vyön. Sitten hän kääntyi minuun päin. Hänen poskillaan oli vielä punaa, ja hän hymyili minulle hetken ennen kuin löysi sanottavansa.
– Kiitos. Teit hyvää työtä.
– Kiitos itsellesi.
Jäimme hetkeksi seisomaan siihen. En oikein tiennyt, kuuluiko tässä vielä kätellä. Hän ratkaisi asian painamalla käteeni nipun seteleitä. Hymyilin takaisin, toivotin hyvää loppupäivää ja lähdin autolle.
Laskin rahat vasta ratin takana ja tarkistin sitten kellon. Ei ollut tuntipalkka ennen osunut näin kohdalleen.
Olin kantanut muuttolaatikoita selkä paskana ja putsannut räystäskouruja henkeni kaupalla. Ilmeisesti olin ymmärtänyt väärin, mistä töistä kuului maksaa kunnon korvaus.
Työnsin rahat taskuun. Pitäisiköhän ne pihatyöt poistaa ilmoituksesta kokonaan?